Ajatuksia säveltämisestä

Pyrin sävellyksissäni täydelliseen rehellisyyteen, sillä vain siten voi syntyä musiikkia, jolla on todellista merkitystä. Laulusävellyksissä käytän vain sellaisia tekstejä, jotka koskettavat minua itseäni jollain tavalla.
Säveltäjän täytyy olla uskollinen kunkin sävellyksen alkuperäiselle idealle. Jos kappaleesta on tulossa synkkä tilitys, siitä on tehtävä sellainen. Säveltäjä ei siis saa sävellysprosessinsa aikana arvottaa erilaisia ideoita tai tyylejä, on vain annettava idean kasvaa orgaanisesti siksi, mikä siitä on tullakseen. Eihän lapsestakaan voi tehdä väkisin mitään, mitä se ei itse halua olla.

Käytän säveltäessäni tasavahvasti intuitiota ja teknistä tietoutta. Toisinaan ideat voivat olla hyvinkin älyllisiä, mutta lopulliset valinnat niiden välillä tapahtuvat aina intuition eli tunteen varassa. Se mikä tuntuu parhaalta, yleensä myös on sitä. Usein ensimmäinen idea uuteen teokseen syntyy improvisaation kautta - soittelen pianolla tai huilulla jotain, ja lopulta keksin idean, jota en ole kokeillut ennen. Sitten lähden tietoisesti työstämään saamaani siementä, ja ennen pitkää käsissäni on valmiin sävellyksen runko. Seuraavaksi sovitan sävellyksen haluamalleni kokoonpanolle siten, että sovitus ei varasta huomiota tarinalta, jota sävellys kertoo.